Muutaman tunnin facetime puhelun jälkeen mun toisella puolella maailmaa olevan ystävän kanssa ajatukset selkenivät huomattavasti. Niinhän ne kyllä aina meidän puheluiden jälkeen, oli asia sitten mikä tahansa. Aloin ymmärtämään, miksi prayforparis-kuvien pommittaminen on joidenkin mielestä tekopyhää. Luultavasti kukaan näistä kuvien julkaisijoista ei olisi julkaissut kuvaa jos muutkaan eivät olisi.
Pariisin iskuja edeltävänä päivänä kuoli 40 ihmistä Beirutin pommi-iskuissa. Viime kuussa kymmeniä ihmisiä sai surmansa Ankaran iskuissa. Myös Irakissa on jatkuvasti näitä samankaltaisia iskuja, joissa kuolee järjettömän paljon ihmisiä. Eikä pelkästään pommi-iskuissa, vaan myös nälänhätään kuolee päivittäin niin paljon ihmisiä, joita kukaan ei näytä surevan ja laskevan samalla lailla kuin näitä Pariisin uhreja. Eikä maiden lippuja facebookissa ehdoteta profiilikuvaan. Meidän pitäisi rukoilla kaikkien puolesta, ihan kaikkien. Jopa niiden terroristien, jotka nämä joukkomurhat aiheuttavat.
''Kyse ei ole enää toisten sodasta tai uskontojen sodasta. Kyse on ihmisten sodasta ja ihmisyyden sodasta. Sadan arabin massamurha on täsmälleen yhtä kammottava asia kuin sadan eurooppalaisen.'' Näin luki yhdessä lukemattomista artikkeleista Ranskan iskuista, mutta se artikkeli oli yksi harvoista, jonka kirjoittaja ei surrut pelkästään ranskalaisia, vaan koko maailman tilannetta. En ole koskaan ollut uskonnollinen ihminen, mutta nyt aijon kuitenkin rukoilla kaikkien maailman ihmisten ja ihmisyyden puolesta. Ehkä jonain päivänä opimme rakastamaan emmekä vain sotimaan.
- L
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti