And the walls kept tumbling down in the city that we love, great clouds roll over the hills, bringing darkness from above...
Jos jollekin nimi Pompeiji ei kerro mitään niin tässä lyhyesti kerrottuna:
Pompeiji oli roomalainen kaupunki, joka hautautui laavan alle Vesiviuksen purkautuessa n. 2000 vuotta sitten. Purkaus tapahtui niin nopeasti, että vain harvat asukkaat onnistuivat pakenemaan. Loput kuolivat traagisesti jääden paksun laavakerroksen alle. Sanotaan, että Pompeijissä on ikään kuin pysähtynyt aika; siellä ei ole ollut elämää viimeisen kahden vuosituhannen aikana ja tutkijat löysivät kaupungin siinä kunnossa mihin se oli jäänytkin purkauksen jälkeen.
Kuulin ekan kerran tästä paikasta viidennellä luokalla hissantunnilla. Kirjassa oli paljon kuvia laavan alle jääneistä ihmisistä ja muista kaupungin tuhoista. Mua alkoi heti kiinnostamaan tämä 'pysähtynyt kaupunki' ja kun pääsin koulun jälkeen kotiin googletin siitä tietoja koko päivän. Ihmisiä kuolee jatkuvasti ympäri maailmaa mitä traagisemmin, mutta jotenkin juuri tämä kaupunki saa minussa aina kylmiä väreitä.
Kun puhuttiin ennen Roomaan lähtöä, että reissun aikana olisi mahdollista myös käydä Pompeijissä, olin niin innoissani etten voinut lopettaa siitä hehkuttamista. Kävin varmasti ihmisten hermoille, mutta en oikeesti voinut uskoa sitä, että pääsisin käymään paikassa josta olin unelmoinut ala-asteelta asti. Historia sitten toistikin itteään; heti päästyäni kotiin aloin taas uudelleen lukemaan kaikkea kyseisestä paikasta. Katsoin jopa usean tunnin kestäviä videoita... Tässä siis huomaatte mun sisäisen nörtteyden joidenkin asioiden suhteen :-D
Jo pelkästään nettiä selaillessa tulleet kylmät väreet kasvoi entisestään kun saavuttiin sinne. Vaikka koko kaupunki olikin pelkkiä raunioita toinen toistaan huonommassa kunnossa, niin se oli ihan uskomaton kokemus. En oo ikinä käynyt Auschwitzissä tai missään muuallakaan jossa on ollut keskitysleiri, mutta uskon että siellä oltaessa on tunne aika lähellä sitä tunnetta mikä tuolla tuli. Kierreltiin katuja joissa on tuhansia ihmisiä kuollut. Samaan aikaan. Samalla tavalla.
Kaiken kaikkiaan oli aivan huikeeta päästä käymään Pompeijissä, vaikka oletinki siitä paikasta vähän enemmän... Luulin, että kaupunki ois jätetty aikalailla siihen kuntoon missä se löydettiinkin, eli ruumiita ja huonekaluja alkuperäisissä paikoissaan taloissa yms. Nyt jälkeenpäin ajatellen toi oli ihan turha luulo, koska eihän niitä nyt vois sillein jättää vaan lojumaan. Mutta voin kyllä sanoa, että se on käymisen arvoinen paikka! Ja pikku vinkkinä vielä, että jos siellä aikoo käydä niin kannattaa varata Pompeijissa kiertelylle koko päivä. Me ei nimittäin ehditty nähdä läheskään koko kaupunkia, vaan ehkä just ja just jonkun kymmenesosan.
-L
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti