Vitsi miten rentouttava viikonloppu. En voi sanoin kuvailla millainen se fiilis oli, kun sain perjantaina tehtyä sen lähes helvettiä olevan ruotsinkokeen, ja tiesin ettei tarvii seuraavaan kolmeen päivään ajatella mitään kouluun liittyvää. Ei yhtään mitään. Tiesin vain että kahden tunnin kuluttua istuisin junassa Vilman vieressä, kertomassa kaikkia viikon aikana tapahtuneita turhimpiakin asioita. Tiesin, että viikonlopusta tulisi mahtava. Ja niin siitä tulikin. Vain me kaksi ja Helsinki, sekä vanha pieni yksiö jossa joutuisimme kiistelemään siitä kumpi nukkuu sängyssä ja kumpi lattialla. Tuli kieltämättä haikea fiilis lähteä sieltä ja jättää kaikki se taaksemme. Olisin voinut jopa tottua siihen yhdessä elämiseen, suihkuvuoroihin ja hiljaisiin aamupalahetkiin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin tasan neljän vuoden päästä tuosta pienestä viikonlopun rutiinista tulee meidän arkipäivää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti